Irrelevantismi

Olen joskus käyttänyt itsestäni ilmausta antimetafyysinen agnostikko.

Tämä on kuitenkin ollut jokseenkin lievä tapa ilmaista, että tietty uskonnonfilosofinen kysymyksenasettelu on epäolennainen. Paino on ollut sanalla “antimetafyysinen”.

Tässä artikkelissa esitellään irrelevantismi, joka on jyrkempi ajattelutapa kuin agnostismi: irrelevantisti kiistää koko sen kysymyksen arvon, johon agnostismi, ateismi ja teismi ovat vastauksia.

Kysymys ei ole jumalan olemassaolosta,
vaikka niin väitetään

Teisti ei käytännössä usko vain siihen, että on olemassa jumala. Hän uskoo että on olemassa tietynlainen jumala.

Tarkastele esimerkiksi seuraavia väittämiä:

• Jumala on tottavie olemassa. Hän on sadistinen paskiainen, joka miettii koko ajan uusia keinoja tuottaa kärsimystä ja tuhoa ihmiskunnalle.
• Jumala on olemassa. Hän on kaikkivoipa ja armelias.
• Jumala on olemassa, mutta hän on jättänyt tämän maailman oman onnensa nojaan eikä ole kiinnostunut siitä.
• Jumalia toki on, peräti 12.
• On olemassa Jumala, minä.
• Mitään jumaluuksia ei ole, kun primitiivikansojen puupatsaita, pyhiä eläimiä ja muita vastaavia ei lasketa.

Kysymys teismistä tai ateismistä koskee tämänkaltaisia käsityksiä, ei abstraktia kysymystä jonkin yleisjumaluuden olemassaolosta. Tämä koskee myös ateismia, joka on uskoa tietynlaiseen jumalattomuuteen – negaationa sille mitä “jumaluudella” halutaan tarkoittaa.

Tämän vuoksi pelkkä kysymys onko Jumala olemassa? on epäolennainen. Oikeasti mieltä kaihertava kysymys kuuluu: onko sellainen-ja-sellainen jumala olemassa?

Jumalan olemassaolo on eri ihmisille eri asia

Teistien yhteinen vastaus on irrelevantti, koska yksityisemmät, elämän kannalta merkitykselliset vastaukset voivat olla keskenään ristiriidassa. Toiset katkovat vääräuskoisten kauloja, toiset uskojen välisiä ristiriitoja. Erilaisilla jumalilla on erilaisia seurauksia.

Jumalan olemassaolo on eri uskontokunnille eri asia: toisten ajattelemien jumalien olemassaolo kiistetään. Jos jumalia on vain yksi ja minun jumalani on erilainen kuin sinun “jumalasi”, sinun jumalaasi ei ole olemassa.

Myös ateisteille ajatus jumalattomuudesta voi toimia eri tavoilla. Joku voi nähdä sen perusteena kaikki käy -asenteelle; toinen taas voi kannattaa hyvinkin kristillisiä arvoja, vaikka taivastuki ja -palkkio puuttuisivatkin; kolmas voi ajatella olevansa itse jumala, joka luo arvonsa ja sitoutuu niihin.

Kysymys olemassaolosta voi olla virhe

Uskonnonfilosofinen kysymyksenasettelu on omalla tavallaan epäolennainen, liian yleisluonteinen verrattuna niihin kysymyksiin, jotka uskovaisia ja ateisteja yksityisesti liikuttavat.

Se voi olla myös virhe, samalla tavalla kuin metafyysinen kysymyksenasettelu yleensäkin.

Virhe tapahtuu, kun jotain tehdään tehottomasti, epäonnistuneesti tai tavalla, jolla on kielteisiä seurauksia.

Mitä sitten tehdään, kun tehdään metafysiikkaa?

Metafysiikka palvelee heikosti itsetuntemusta

Motiiveja voi olla useita, esimerkiksi uteliaisuus, arvostusten ilmaisu, toisiin vaikuttaminen, älyllinen haaste jne. Jätän tässä tarkemmin käsittelemättä tämän laajan motiivikirjon, ja ilmaisen seuraavaksi sen mikä on se metafysiikan pointti, jota pidän suurimmassa arvossa.

Metafyysisellä väittämällä voi olla merkittäviä seurauksia elämälle; se voi olla hyvinkin olennainen. Sellaiseen päätyminen tai sellaisen artikuloiminen luo itsetuntemusta.

Metafyysinen väite voi aiheuttaa reaktion ajatusrakennelmassa: lopulta, jos on näin, minä tulen käyttäytymään ja arvostamaan sillä-ja-sillä tavalla. Metafyysisen kysymyksen kiinnostavuus ja olennaisuus kumpuaa näistä seurauksista ja reaktioista: metafysiikalla voi käsitellä juuri niitä – arvostuksia ja elämäntapaa.

Jos metafysiikan taustalla on pyrkimys itsetuntemukseen, metafysiikka on virhe, tehoton keino tavoitella tuota itsetuntemusta.

Mieti suoraan mitä haluat – ja missä järjestyksessä

Metafysiikalle on vaihtoehto, toimivampi keino saman itsetuntemuksen tavoitteluun. Se on suora puhe haluista ja niiden tärkeysjärjestyksistä.

Metafysiikan ongelma on se, että siihen luettavien kysymysten avulla ei voida tehokkaasti käsitellä prioriteetteja ja arvojärjestyksiä, yksityisiäkin sellaisia.

Jos haluat tavoitella onnistuneesti itsetuntemusta, jätä metafysiikka sikseen ja keskity suoraan sen kysymysten taustalla oleviin arvovalintoihin.

Irrelevantismi tiivistetysti

Irrelevantismi ei ole kanta jumaluuksien olemassaolosta, kuten teismi, ateismi tai agnostismi, vaan se on kanta, joka käsittelee noita näkemyksiä ja itsetuntemuksen tavoittelua.

Irrelevantismin mukaan

• kysymys jumalan olemassaolosta ei ole olennainen, koska se ei ole tarpeeksi täsmällinen
• ihmisiä askarruttavat sen sijaan tietynlaiset jumaluudet ja yliluonnollisuudet (eivät välttämättä spagettihirviöt, hammaskeijut ja Joulupukki)
• on virhe kysyä, onko jumala olemassa, tai väittää asiasta jotakin
• itsetuntemusta voi tavoitella suoremmin ja tehokkaammin.