Demokratian toteutumattomat mahdollisuudet

Elämme nimellisesti demokratiassa. Kuitenkin elämässämme on alueita, joilta demokratia pääsääntöisesti puuttuu.

Mitkä nämä alueet ovat? Miten ne voitaisiin demokratisoida? Missä haluamme demokratian ylipäätään vallitsevan?

Näihin kysymyksiin pyrkii vastaamaan tästä alkava kirjoitussarja. Sarjassa käsitellään demokratian vajetta nuoruudessa, koulutuksessa, työpaikoilla ja mediassa. Tämä kirjoitus pyrkii olemaan lyhyt johdatus näihin aiheisiin.

“Teini-ikä” infantilisoi nuoret

Teini-ikä on käsitteenä verrattain nuori keksintö. Sen alku voidaan nähdä Toisen maailmansodan jälkeisessä talouskasvussa, joka mahdollisti nuorten merkittävän roolin kuluttajina, joiden ei tarvinnut tehdä mitään merkittävää rahojensa eteen.

Aiemmin asiat olivat toisin – ja ovat vieläkin useissa köyhemmissä kulttuureissa. Nuoret astuivat tuottaviksi yhteiskunnan osiksi heti kun heidän fyysiset ja henkiset ominaisuutensa sen vain sallivat (tai asia testattiin jollakin siirtymäriitillä).

Myös avioelämä tai vakava seurustelu voitiin aloittaa nuorempana. Nykyään nuorille toitotetaan, että he ovat liian epäkypsiä sellaiseen.

Vanhemmat haluavat pitkittää jälkikasvunsa lapsuutta – niin he saavat pitempään niitä hoivakicksejä joiden tyydyttämiseen riittäisi kissa tai koira. Osavastuussa on myös koulutusjärjestelmä, joka varastoi nuoret “oppimaan” – oppimaan hyviksi, epädemokraattisiksi työntekijöiksi.

“Teini-ikä”-niminen konstruktio ja sen mukanaan tuomat rajoitukset riistävät nuorilta sen demokratian, johon he olisivat älyllisten ja fyysisten ominaisuuksiensa ansiosta valmiita. On aivan luonnollista, että tuloksena on nuorille itselleenkin haitallista kapinointia ja häiriökäyttäytymistä, “teiniasennetta”.

Oppilaitokset vievät oppimiselta sen arvokkuuden

Millaista on oppiminen parhaimmillaan? Siinä on silloin mukana ainakin seuraavat kaksi tekijää:

1. Oppiminen auttaa tekemään jotakin arvokasta.
2. Oppiminen on tulosta muutenkin arvokkaasta toiminnasta.

Peruskoulu, lukio ja korkeakoulut palvelevat silloin tällöin päämäärää numero 1 (joka voi tarkoittaa myös puhtaan älyllistä tekemistä). Kuitenkin oppilaitokset yleensä surkeasti epäonnistuvat – usein edes yrittämättä – toisessa kohdassa eli tekemään oppimisesta itsessään mielekästä toimintaa.

Koulutusjärjestelmämme tekee oppimisesta sarjan teennäisiä harjoituksia, joiden tulokset opiskelijat kännäävät pois mielestään, heittävät roskiin tai arkistoivat muuttoja odottamaan. Oppimisesta on siis tehty teollista, mitattavaa toimintaa, vaikka se voisi olla jotakin paljon arvokkaampaa.

Niinkuin mitä? Esimerkiksi tätä:

• Kirjallisuutta ja kieliä voisi opiskella lukemalla oikeasti hyviä kirjoja – ei niitä aiheillaan nuorten persettä nuoleskelevia harjoitustekstejä.
• Oppiaineiden raja-aitoja tulisi kaataa: kaikkien aineiden tekstejä voitaisiin lukea tarvittaessa vierailla kielillä, matematiikkaa käsitellä hyödyllisten tai hauskojen tietokoneohjelmien tekemisen yhteydessä tai näyttäviä kemian kokeita varten jne.
• Pitäisi lähtökohtaisesti tehdä jotain hyödyllistä, kiinnostavaa tai hauskaa, jonka sivuvaikutuksena opittaisiin jotakin triviaa (lue: nykyään tyypillisiä oppisisältöjä), ei toisin päin.
• Oppilaat voisivat itse valita oppimisprojektinsa ja niiden toteutustavan. Kyseessä voisi olla yritystoiminta, vapaaehtoistyö, taiteellinen työ, käytännön nikkarointi ja rakentelu tai vaikkapa wikiin tai blogiin kirjoittaminen.

Miten demokratia liittyy tähän kaikkeen? Siten että kaikkien näkemyksiä kuullaan ja ne otetaan huomioon.

Joskus huomioon ottaminen tarkoittaa vain sitä että yksittäinen opiskelija ja tämän valmentaja pääsevät tasavertaiseen yhteisymmärrykseen mielekkäästä projektista ja sen tavoitteista. Aivan pakoton tämä prosessi ei voi olla, koska laki asettaa pakollisen oppivelvollisuuden, josta on suoriuduttava laitoskoulussa, kotiopetuksessa tai näiden jonkinlaisessa välimuodossa.

Demokratia työpaikoilla demokratisoi työntekijät

Yritykset ja muut työpaikat ovat tänä päivänä ehkä merkittävin epädemokraattisuuden saareke. Kuinka demokraattisen mielen voi omistaa työntekijä, joka viettää kolmasosan elämästään tyranniassa?

Monet yritysjohtajat ja esimiehet kavahtavat ajatusta käytännön työpaikkademokratiasta. He pelkäävät sen sen johtavan tehottomuuteen tai peräti anarkiaan.

Kuitenkin brasialainen Semco-konserni on esimerkki siitä kuinka demokraattinen järjestys työpaikalla voi olla myös liiketaloudellisesti tuottoisaa: se lisää työntekijöissä yrittäjäasennetta ja innovatiivisuutta, jotka johtavat tehokkaampaan toimintaan – ja suurempaan voittoon.

Demokratia työpaikalla tuottaa myös erittäin positiivisen sivuvaikutuksen: demokraattinen asenne murtautuu koteihin. Kun ihmiset näkevät, että demokratia toimii, he todennäköisemmin kuuntelevat lapsiaan ja puolisoitaan niin kuin he kuuntelevat ja tulevat kuulluksi työpaikalla.

Vanha media ei vain tajua jo toteutumassa olevaa demokratiaa

Google mullisti webin vuonna 1998. Sen hakualgoritmi otti huomioon sivuun osoittavien linkkien määrän ja laadun päättäessään sen asemaa hakutuloksissa. Tämä on demokratiaa Internetissä: mitä useammat web-sivuun linkittävät, sitä helpommin se löytyy Googlella.

Nykyään kuka tahansa, joka kirjoittaa erinomaisen jutun tai kokonaisen sivuston, voi saada sen suuren yleisön nähtäväksi Googlen välityksellä, sen hakualgoritmin demokraattisuutta hyödyntäen. Enää ei tarvitse tuntea toimittajia tai olla riittävän korrekti valtamedioita varten, jotta saisi juttunsa näkyviin.

Vanha media on kuitenkin yllättävän sokea tälle muutokselle, samoin jotkut viestinnän tutkijat. Toimittajat kehtaavat jopa puhua kuinka blogit ja käyttäjien tuottama sisältö voisivat tuoda lisäarvoa heidän journalismilleen – tajuamatta että he itse edustavat nykyään usein b-luokan sisällöntuotantoa: laatukama löytyy blogeista, verkkolehdistä ja muilta erikoistuneilta nettisivuilta, jotka ovat Googlen avulla välittömästi saavutettavissa.

Tiedonvälityksen demokratia on siis jo osittain täällä. Sanomalehdet ja TV-kanavat sekä näiden nettisivut ovat kuitenkin vielä pitkään merkittäviä vaikuttajia: suuri osa ihmisistä kun on sellaisia jotka mieluummin nielevät mitä syötetään kuin etsivät tietoa kiinnostuksiaan seuraten.

Asiat ovat kuitenkin jatkuvasti menossa parempaan suuntaan, kun ihmiset löytävät parempia nettilähteitä. Kunpa vielä vanhan median toimijat oppisivat edes joitakin nettikansalaisuuden alkeita, kuten linkittämistä ja hakukoneystävällisten arkistojen ylläpitoa.